Vuosi pulkassa

 

Jollain tavalla vähän erilainen vuosi takana. Vaikka sinänsä tuntuu, että ollaan lähinnä lusmuiltu koko vuosi, niin koiranetti puhuu vähän eri kieltä. Tuloksilla ei juur tänä vuonna kuitenkaan juhlittu. Nessan kanssa käytiin keväällä 2 jälkikoetta, josta ensimmäisestä saatiin maastosta viidellä kepillä ja ydellä esineellä (esineruudussa se huiteli aivan muualla kuin ruudussa) 148 vai 149p. Toinen koe oli samana päivänä kun kauan odotetut juoksut alkoi, koira tuntuikin vähän kummalta tai lähinnä turhan huolettomalta jäljellä, nosti ekan ja vikan kepin. Kutonen oli tosi metsässä, että en sitten tiedä miten kummassa se sille ykskas päädyttiin. no yhtä kaikki jätettiin koe siihen.

Alkvuodesta käytiin myös jokunen agistartti ja Nessa teki loput nollat ykkösissä ja sai ensimmäisen Luvan kakkosista. Ei me tai minä sinänsä agissa mitään kovin hyviä olla, mutta ihan hauskaa vaihtelua se on :-)





Nessa pääsi kesäkuun alussa sulholaan. Vaikka lemmenpari innokkaasti yritti perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, niin ei vaan onnistunut. Silloin sunnuntaina alkoi jo vähän näyttämään, että Nessalla alkaa kiinnostus lopahtamaan. Antoi kyllä yrittää, mutta ei enää joka kerta edes kunnolla nostanut häntää tai puputti heinää samalla kun uros oli selässä. Maanantaina sitten kun eläinlääkäri oli taas auki käytiin otattamassa proge joka oli ruotsin asteikolla 70 (ei sanonut silloin mitään muuta kun että kuulostaa korkealta) Sanoivat että vielä olisi mahdollista siementää. Kysyin ainakin kolmasti lääkäriltä että entä jos kohdunsuu on jo kiinni ja hän vastasi että hän tuntee sen. En kyllä vaan ymmärrä miten, oliko sillä sitten röntgenkatse :-P Sen neljän viikon aikana en oikeestaan huomannut Nessassa mitään tiineyden merkkejä ja ultrattu tyhjä kohtu ei tullut sinänsä yllätyksenä, mutta oli kuitenkin aika "tyrmäävä" uutinen. Yksinkertaisesti taisi käydä niin, että siemennys tehtiin liian myöhään.

Näyttelyissä käytiin harvakseltaan, olisko tullut yhteensä 5 käyntiä. Jälkikokeessa käytiin neljästi (joista yksi pk-rotumestiksessä) ja haussa kerran, joka sekin oli pk-rotumestiksessä. Mun pitäisi oppia hakumetsässä oikeasti liikkumaan. Jos rata on 300m, niin ei vaan voi pistottaa koiraa helteessä ensimmäisen 100m matkalla tuhatta kertaa :-P Mitenkä se on niin vaikeaa, kun tiedostan selvästi ongelman, mutta en vaan sitten kokeessa voi itselleni mitään. No se oli meidän kolmas hakukoe, ehkä sitä joskus oppii..Lokakuussa oli meidän kauden neljäs jälkikoe ja Nessa sai toisen JK3-koularin kakkostuloksella :-)

Lokakuussa käytiin katselemassa ranskalaiset paimenten mm-skapoja. Puhelimen kameraan ei tallentunut yhtään koiraa, mutta jokunen kuva kuitenkin Prahan keskustasta :-)

  

Harmittavan vähän briardeja oli ilmoitettu Ipoon, tokossa oli suurin osa ja jokunen FH:lla. Tuloksia ei tullut muutakuin tokossa. Hauska reissu kaikin puolin kuitenkin. Päästiin pallottelemaan myös pieniä briard pentuja ja shoppailtuakin tuli niin paljon, että vähän hirvitti kotona tarkistaa paljonko masterilla on saldoa :-D

 

Marraskuussa käytiin juoksemassa parit agiradat ja muuten on lähinnä vaan ulkoiltu :-)

 

On siitä tullut kuuliainen tyttö, vähän kerjäsin varmaan verta nenästäni kun istuttelin sitä ihan rantaan. Kun sai luvan siitä lähteä niin suunta oli kyllä vettä kohden, mutta nätti eitänne tehosi ja pysyttiin kuivana :-)

 

Joulu tuli tänäkin vuonna ihan puskista, töihin ostettiin uusi joulukuusi.

 

Tapaninpäivänä meidän ihana mummilikin pääsi kameran eteen Nuppu 13v 3kk <3

 

 

Nupun vuosi on mennyt yllättävän hyvin. Vaikean talven jälkeen keväällä vähän mietitytti mahtaako Nuppu enää nähdä 13v syntymäpäiväänsä, mutta kesä meni hyvin ja syntymäpäiväkin vietettiin 30.9 :-) Tuleva talvi ja liukkaat kyllä Nupun puolesta jo hirvittää. Mieli sillä on edelleen pirteä, mutta kroppa alkaa olla jo vanhan koiran.  Huomenna on myös Nupun vuoden kamalin päivä :-/ 

 

Lunta ei vielä juuri ole, mutta keli on muutaman päivän ollut jo pakkasen puolella, koiraihminen kiitää kuivista keleistä :-) Järvet ei ollut vielä viikonloppuna jäässä ja Tapaninpäivänä paistoi aika hieno kuu :-)

 

 

Tuleva vuosi toivottavasti tuo tullessaan ainakin koiranpentuja/pennun.

Nessan juoksut ajoittunee maaliskuulle (toivottavasti) silloin olisi noin 10kk edellisestä. Uroksia on kyllä luurailtu jo parisen vuotta

Muualla selkiä ei kuvata käsittääkseni virallisesti ja ulkomaisista uroksista löytyy lonkkatulokset. Pääsääntöisesti kyynäret on briardeilla ollut terveet, mutta selistä olisi kiva saada enemmän tietoa myös niistä ulkolaisista. Nessan selkä on kuvattu 5,5 vuotiaana kaikeksi onneksi puhtaaksi ja mukavasti on briardistit suomessakin pikkuhiljaa alkaneet kuvata lonkkien lisäksi myös selän.



JK3 tampere 11.10

Tuossa mietin, että Tampereen koe oli meidän tämän kauden neljäs jälkikoe. Ja mietin myös sitä, että kaikissa neljässä on ajettu myös jälki loppuun(tai ainakin keppi nro 6 on joka kerran löydetty :-P), kahdessa niistä ei vaan ole keppien määrällä juhlittu. Tulemme johtopäätökseen, että on huomattavasti helpompi päästä loppuun, kun antaa vaan koiran jäljestää :-P

Nessalla loppui karenssi 10.10 ja oltiin saatu paikka Tampereen jälkikokeeseen 11.10, eli sinne siis.
Lääkekuuri ja sairastaminen oli kyllä tehnyt vähän hallaa niin lihaskunnolle, kuin näköjään turkillekkin. Hyppyä otettiin ekaa kertaa pari vkoa ennen koetta ja Nessa kaatoi elämänsä ensimmäistä kertaa esteen ja vielä kahdesti. Hyppykuntoa on tässä sitten yritetty takaisin kasvattaa, mutta vielä puuttuu ehkä se viimeinen kunnon ponnistusvoima.
Fyssariaika saatiin koeviikolle maanantaille ja isompia jumeja ei onneksi löytynyt.

Koe alkoi maastoilla me arvotti jälki nro2. Janalla oli jälleen takajälki ja pisteitä meni myös sitten siitä että olin (huomaamattani kylläkin) liian lähellä koiraa takajäljen jälkeen janalla + liinakin sotkeutui risukkoon. Mutta päästiin sähellyksen jälkeen matkaan ja nostettiin kaikki kepit, jee :-D.
Janasta 30p.

Esineruudussa alkuun innokkaasti jäljesteli, mutta sitten ikään kuin lamppu olisi syttynyt "hei täällähän on esineitä" ja toi yhden ja seuraavalla lähetyksellä suoraan toisen ja aika loppui, 21p.

Tottiksessa sitten oltiin ensin paikkamakuussa. Suorittava koira lähinnä kiljui koko suorituksen. Piilon raosta katselin, että Nessa näytti vähän levottomalta, pää pyöri tai oli kallistuneena poispäin huutavasta koirasta ja samalla katseli sitä, taisi vähän jännittää moinen kiljuminen. Luoksetulojen jälkeen ei sitten enää vissiin huutamista kestänyt,  kerran haukahti ja kohta nousi sitten ylös ja hiljaa hilasi itseään pois paikaltaan. kun se oli liikkunut tarpeeksi huusin sen pois. Pakko on kyllä päästä treenaamaan tuollaista isoa häiriötä, kyllä sen pitää siellä pysyä vaikka ukkoja sataisi päälle. Taisi meidän molempien mielentilat heittää häränpyllyä tuosta, mun on tosi vaikea kerätä itseni kun jotain tuollaista sattuu.

Seuraaminen meni pääpiirteittäin normaalisti/hyvin, taisi vingahtaa lähtiessä ja on vähän auki. Mutta istumiset vaan oli jostain syystä kumman hitaat. Taidettiin saada erittäin hyvä.



on tämä harrastaminen vakavaa :-P
 

Liikevirheet tuli niin istumisessa (meni maahan) niin kuin yllätyksenä myös maahanmenossa (seisoi)  ja seisomisessa oli ottanut joitakin askeleita perää. Valmistelevat osuudet ja luoksetulot kunnossa.

Noudoissa alkoi sitten pakka vähän hajoilla. Haukahti kun haettiin kapula. Tasamaa nouto nopea ja luovutus kunnossa, erinomainen. Hypyssä hiuksenhienot kosketukset, siitä erittäin hyvä. Aalle siirryttäessä Nessa haukkui, enkä alkuun meinannut saada sitä istumaan perusasentoon :-O no saatiin kuitenkin A suoritettua. Luovutti aikalailla oikeanjalan kohdalla ja alun sähellykseksestä meni Hyväksi.

Eteenmenossa vaati 2 käskyä maahanmenoon, ensimmäisellä seisoi ja toisella meni hitaasti maahan, en muista mitä tästä tuli. Tottiksesta saatiin 75p.

Kokonaispisteet siis 256p, kakkostulos ja JK3-koulari. Ei se ykköstuloskaan olisi ollut mahdottomuus.

Tottiksen erikoisesta mielentilasta huolimatta hyvä Nessis <3

Vihdoin terve

Tähänastisen elämäni ehkä kamalimmat päivät tuli koettua 2 vkoa sitten, Nessa tuli kipeäksi.
8.9 Tiistaina ennen kun lähdettiin treeneihin katsoin, että keventääkö Nessa oikeaa etujalkaa. Mitään kipeää kohtaa siitä en löytänyt, mutta anturan välissä oli takku, joten ajattelin, että ehkä se oli se. Ehkä se oli silloin jo vähän rauhallisempi, mutta treeneissä suht normaali, kuitenkin joku vähän vaivasi. Pikku nurtsijäljellä ilmaisi esineet maaten sillain vinossa, että oikea takajalka oli päällä . Jokunen viikko aiemmin pudotti 2kg kapulan etujaloilleen, tehtiin siis vauhtipalautuksia. Hetken piti silloin etujalkaa ylhäällä, pienen hetken, mutta mietin ettei se olisi tehnyt ranteeseen tms hallaa. No ei ollut.

9.9 Keskiviikkona se sitten päivällä alkoi ontumaan oikeaa takajalkaa ja oli jotenkin vaisu. Tilasin sille lääkärin, ortopedille, ja sain sen torstaiaamuksi. Illalla käytiin nopsasti kaupassa ja kun tultiin kotiin, niin Nessa makasi sohvalla kyljellään ja haukkoi henkeä. Melkoinen paniikki tuli kun se siitä nousi ja alkoi yökkimään. Lähdettiin päivystykseen. Kaikkein eniten pelkäsin kiertymää. Eläinlääkäri koitteli vatsaa mutta se oli pehmeä ja aristamaton. Nessalla oli 39,9 astetta kuumetta ja seuraavaksi tutkittiin kohtu, märkäkohtu voi nostaa kuumeen. Kohtu oli kuitenkin normaali. Veriarvoissa oli lievä anemia ja tulehdusolut koholla. Elimienarvot normaalit ja punkkivälitteiset taudit negatiiviset. Punkki olisi voinut aiheuttaa juurikin vastaavanlaisia oireita, ontumista( moniniveltulehduksen), kuumeen, huonovointisuuden

Kuvasivat varmuuden vuoksi vielä vatsan ja siellä ei ollut kaasua. Eläinlääkäri sanoi, että kiertymä ei nosta kuumetta, ellei suolisto ole pahasti tulehtunut ja kuvissa ei näkynyt mitään siihen viittaavaa. Nessan huonon kunnon vuoksi lähdettiin Tampereen Univetista  jatkolähetteeltä Hattulan eläinsairaalaan yöksi. Siellä eläinlääkäri sanoi myös että vatsakuvissa ei ollut kaasua ja vatsa ei tunnu siltä. Puhui että keuhkokuume voi nostaa kuumeen. Ottivat myös haimatulehdusarvot ja ne oli normaalit. Aivan kamalaa oli jättää se sinne, kukaan ei tiennyt mikä sillä on. Lääkäri soitti yhdeltä yöllä kun oli saanut otettua kuvat keuhkoista ja crpn. Kuvissa ei selvästi näkynyt tulehdusta, mutta lievästi korostunut keuhkoputkien kuvioitus ja crp voimakkaasti koholla, taisi olla tuolloin 240. Puhe oli että soittavat sitten aamupäivällä, ellei tila romahda yöllä.

Kun puhelin soi kuudelta aamulla sain varmaan sydänhalvauksen. Kuitenkin uutiset oli pääasiassa hyviä. Kuume oli laskenut  crp oli laskenut, se oli silloin 194 ja koira piristynyt. Mutta se oli hengitysvaikeuksien (hengitystiet rohisivat) vuoksi niellyt ilmaa ja vatsassa oli nyt näkynyt vähän kaasua. Vatsa oli edelleen pehmeä ja aristamaton. Kysyivät lupaa letkuttaa sen, ettei kaasu lisäänny ja vatsalaukku kierry. Sanoivat että kaasun kertyminen johtui siitä sen tilasta.

" Toimenpide tehtiin inhalaatioanestesiassa, jonka yhteydessä Nessa oli intuboituna (hengitysputki). Toimenpiteen alussa hengitysputkea asentaessa todettiin nielun olevan voimakkaasti turvoksissa ja nielussa olevan kohtalaisen sitkeää valkoista limaa. Sekä turvotus, että lima vaikeuttivat hengitystä..."

Todennäköisesti tuo  turvonnut kurkku aiheutti sen yökkimisenkin.

10.9 Torstaiaamuna ei ollut kovin helppo meikata turvonneita silmiä, eikä työnteostakaan kyllä oikein mitään tullut. Meillä olisi ollut jälkikoepaikka 13.9, joten piti peruuttaa se. En löytänyt kuin puhelinnumeron paikkaan, enkä kyllä kyennyt soittamaan, joten laitoin tekstivietin. Tarpeeksi vaikeaa oli soittamalla peruuttaa se ortopediaika.

Soittoa klinikalta ei kuulunut puoleenpäivään mennessä joten soittelin sitten itse sinne. Kuume oli pysynyt poissa, aika väsynyt se vielä oli ja ruoka ei maistunut, mutta oli kuitenkin kotiutuskuntoinen.

"Nessa vastasi klinikalla hyvin atibioottihoitoon. Epäilynä alkava keuhkotulehdus (pneumonia), joskus keuhkomuutokset havaitaan rötgenkuvissa vasta viiveellä.

Kotona jatkuu suun kautta antibiootti Synolox ohjeen mukaan tästä illasta alkaen.

Kontrolli 5-7 vuorokauden kuluttua, jolloin tarvittaessa kotrollirötgenkuvat. Yhteys klikalle jo aiemmin, jos vointi uudemman kerran heikkenee, kuume jälleen nousee tai ilmenee muita oireita"

 Kotona sitten sain sen syömään raakalihapullia, niiden mukana meni hyvin antibiootitkin. Synolyxia syötiin 1,5tablettia aamuin illoin alkaen tästä illasta. Illalla vielä mittasin kuumeen ja se oli normaali. Sen hengitys rohisi ja yöllä oli hyvä että pitikin vähän ääntä, kuuli ainakin että se hengittää.

Olivat vähän enemmän ultrailleet sisäelimiä

11.9 pe aamuna sitten rohina oli poissa ja oikein hotkaisi raakalihapullien  sisällä olevat antibiootit. Mutta takapää näytti vähän kankealta, ontuminen oli tullut takaisin, niin kuin myös kuume (39,7) ja lähettiin takaisin Hattulaan. Eläinlääkäri mietti, että onko sillä niveltulehdus ja koitteli polvia, jos ne olisi turvoksissa niin voisi olla niveltulehdus, mutta ei ollut, eikä kuvissakaan turvotusta näkynyt. Keuhkokuvat näytti samalta kuin edellisenä päivänä ja crp ei ollut laskenut edellisestä yhtään. Keskusteltiin lääkityksestä, mun nähdäkseni annostus oli hyvin pieni verrattain siihen kuinka korkea crp oli ja tuolla samalla synolyx annostuksella on syöty pikkuvaivoihinkin. Puhuttiin myös siitä punkin mahdollisuudesta, vaikka pikatesti näytti negatiivista, siitä oli siinä kohtaa otettu jo 2 testiä ja yksi lähetty ulkopuolellekin tarkemmin syynättäväksi. Perjantainakin lähetettiin verta myös jonnekin ulkopuolelle, että näkyykö siinä mitään autoimmuuniin viittaavaa. Punkkiantibiootti on doximed, sitä käytetään myös jos on infektio hengitysteissä. Eläinlääkäri oli kuitenkin alkuun sitä mieltä, että koitetaan ensin kortisonia ja synolyxin määrän nostoa. Nessalla oli bakteeriperäinen tulehdus, kun kuitenkin vastasi hyvin antibioottiin. Pääsin jo kotiin kun eläinlääkäri soitti, laittoi kuitenkin varmuuden vuoksi doximedin rinnalle, aamuin illoin 2 tablettia. Synolyxia syötiin hevosenannoksella, 2 aamulla, 2 päivällä ja 2 illalla.

12.9 la iltapäivällä Nessa sitten jo pikkuhiljaa alkoi olemaan oma itsensä. Kuinka sitä voikaan olla iloinen kun koira haukkuu autossa tai vetää remmissä :-) Viikonloppu syötiin tuota hevosenannosta ja maanantaista soittokontrollin jälkeen pelkkää doximediä.

15.9. kontrolliverikokeessa tulehdussolut oli jo hyvin laskenut. Punasoluarvot vielä himpun verran anemianpuolella, mutta parantuneet edellisestä, crp saatiin seuraavana päivänä ja se oli 39.

Nyt maanantaina 21.9 otettiin sitten viimeinen verikontrolli ja nyt alkoi olemaan arvot jo normaalilla tasolla, crp taas seuraavana päivänä ja se oli 8, eli terve :-) Ulkopuolisista laboratorioista oli myös tullut tulokset ja edelleen ei löytynyt mitään punkkiin viittaavaa, eikä myöskään autoimmuunisairauteen. Nessan veriarvot oli kokoajan liian hyvät ollakseen mitään autoimmuunia, mutta halusivat myös tarkistaa sen.

Nessalla oli bakteeriperäinen hengitystieinfektio, eläinlääkäri sanoi, että ei se ole poikkeuksellista, ei tosin kovin yleistä, mutta niin kuin ihmisetkin, koiratkin voi saada keuhkotulehduksen/keuhkoputkentulehduksen/hengitystieinfektion. Ontuminen johtui kuumeesta, se ontui vain silloin kun oli kuumetta, onhan sitä itselläkin jokapaikka kipeä kun on kuumetta. Aiheuttiko sitten joku vierasesine( esim heinä/ruoho) tulehduksen siellä kurkussa, mene ja tiedä ja kuinka kauan se oli siellä muhinut. Vähän pienen ajan sisään olen miettinyt miten se on toisinaan väsynyt mielestäni vähän turhan nopeasti, mutta toisaalta taas kuitenkin jaksanut aika normaalisti.
 Mutta todella toivon ettei se ollut mitään tarttuvaa, Nupun kunto ei olisi kyllä kestänyt.

Montakohan sydäntä tähän voi laittaa <3 <3 <3 on se vaan niin rakas <3

Olipa Nessan vakuutuksesta kerrankin jotain hyötyäkin, käytettiin koko korvauskatto, joka meni mielestäni ylikin. Siinä kohtaa oli kyllä aivan sama mitä maksaa, kunhan saa koiran kuntoon.

Väännetään veistä vielä haavassa, tänä aamuna sain puhelun, että olisin varapaikalta nro.2 päässyt kokeeseen (kokeessa 3 kolmosen paikkaa), mutta vaikka Nessa on jo terve, dopingvaroajat on vielä päällä. Se oli jo toinen koepaikka joka menetettiin kahden viikon sisään. No elämä on, pääasia että Nessa on kunnossa <3

Pk-rotumestikset+ MyDogDna

Osallistuttiin Nessan kanssa sekä hakuu, että jälkeen. Haun osalta odotukset ei ollut kyllä suuret, koska ei olla yksinkertaisesti saatu treenejä kasaan (koetta ennen pääsin sentään kerran vierailemaan vieraaseen ryhmään) ja kertaakaan edes treeneissä ei ole ajettu 300m rataa. Mulla on vielä vähän sellainen ongelma etten tajua liikkua tarpeeksi keskilinjalla.

No Nessa teki ensimmäisellä lähetyksellä hienon tyhjän vasempaan etukulmaan ja oikeasta nousi sitten ukko. Aika sanomattakin on selvää että ensimmäisen 100m matkalla ei ole toista, jos rata on 300m. Tajusin tuon vasta siinä vaiheessa kun oltiin siinä 100m kyltillä ja sitä ennen olin lähetellyt Nessaa vaikka kuinka monesti. Siinähän saattaa sitten käydä niin että kun on +25 lämmintä, että koiraa saattaa jossain kohtaa jo vähän puuskututtaan. jossain 150 kieppeillä alkoi tekemään laatikkoa niin että eteni ehkä noin 30m tai sitten tuli samaa reittiä pois. Meiltä jäi ukko johonkin 170m kohdalle ja viimeinen nousi sitten jostain 250-270m kohdalta. Hausta saatiin 108p ja jätettiin siihen.

Sunnuntaina meillä oli sitten vuorossa jälki. Janan mielentilan parantamiseksi on tehty tosi paljon pallojanoja, jotka selvästi onkin sitä parantanut. Janalla Nessa olisi oikaissut jo aika aikaisin jäljelle, joten janasta 34p. Nessa jäljesti ihan koko jäljen, mutta jätettiin jostain syystä harmittavasti 3 välikeppiä metsään. Nessa yleensä aika varmasti on niitä keppejä nostellut.

Esineruutu on muikkareiden jälkeen sujunut ehkäpä hämmästyttävän hyvin treeneissä. Nessalla ilmeisesti meni sunnuntaina vatsa jostain sekaisin. Kesken jäljen piti kerran kyykistyä, en tiedä mitä sieltä tuli mutta ilmeisesti sitten kuraa, koska esineruudussa piti kahdesti kyykistyä. Yhden esineen Nessa kuitenkin nosti. Koska se maha meni sekaisin, niin ei tehty enää tottista.

Muuten oli kyllä kiva viikonloppu, majoituttiin briard porukalla Lapuan raunioradalle. Hienoja onnistumisiakin briardeissa nähtiin ja briardit voitti joukkuekisan :-).

Vähän treeni kipinää taas tuo viikonloppu nostatti ja syksylle yritetään nyt saada ainakin muutama jälkikoepaikka, agilitykalenteriakin jossain kohtaa vähän vilkaisin.


Ennen kesälomia kävin otattamassa Nessasta MyDogDna testit, lähinnä puhtaasta mielenkiinnosta kantaako se mitään rodulle tyypillisiä tai muille roduille tyypillisiä geenivirheitä. Ja Animagilla oli Heinäkuussa vielä tarjous, että testin saa testikitin hinnalla, ilman käyntimaksua. Nessa on ollut geneettisesti CSNB terve, kun vanhemmat on testattu ja nyt on myös sitten itse testattu.

 Rodulle tyypillisiä geenivirheitä tai kantajuuksia ei löytynyt ja näiden lisäksi oli 6 sivua muista roduista löydettyjä geenivirheitä, joita ei myöskään Nessalta löytynyt.

Nessan pentusuunnitelmia ja uroksia miettiessä itseäni ehkä eniten kiinnosti voiko Nessa jättää muutakuin mustaa. Nessan sisaruksista ainakin 2 on heterotsygootti mustia (ovat saaneet fawnin jälkeläisen) ja yksi homotsygootti. Eli Nessa voi olla kumpi vaan.

Tuloksista selvisi, että Nessa on homotsygootti musta, eli sen mahdolliset jälkeläiset tulevat olemaan mustia, vaikka uros olisi fawn.

Kirimistä ja läpivalaisua

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna piipahdettiin erikoisnäyttelyssä Käy Erin verran


"Typical head. Correct ears. Complete scissor bite. Eyes should be a bit darker. Very nice proportions. Long neck. Correct topline. Shoulder a bit straight. Exc. coat. Dewclaws ok. Correct movement. Tail carried a bit high. Friendly charachter"
Tuomari: Marlies Werkmeister
Erkkarikuvat: Tuula Tanska/Harri Puranen

Kesäloma alkoi 13.7 ja tehokkaasti alkoikin. Kolme ensimmäistä päivää vietetiin Pialla ja varsinainen bootcamp-leiri se olikin :-D. Heti loman alkajaisiksi piti laittaa joka aamu kello viideltä soimaan ja suunnata pellolle ja illalla uudellen, siinä välissä käytiin juoksemassa (Pian mukaan 5km lenkki, sport trackerin mukaan lähes 9km :-P ) Nessa pääsi vihdoin uimaan (meni näin myöhäiseksi, kun tiineydestä ei ollut varmuutta) ja leikkimään Pätkän kanssa :-) 
Leikki- ja uimiskuvat: Pia Pynnä

Uimapaikassa järvenrantaa pitkin kulki kävelytie ja siellä pääsi monesta kohtaa uimaan. Nessa tietysti käytti tilaisuuden hyväksi ja molskahti joka kohdasta järveen. Huvitti, kun se ei viitsinyt edes ravistella itseänsä, kunnes kävelytie erkani metsän puolelle :-D

 

Nessa kykenee kyllä uimaan ihan normaalistikkin, mutta jos ei ole aaltoja mitä jahdata, niin voi ihan itse tehdä pärskeitä mitä ottaa kiinni :-D

Muuten lomalla ollaan oltu kyllä harvinaisen laiskoja treenamisen suhteen. bootcampin lisäksi ollaan käyty kerran, siis oikeasti vain kerran metsäjäljellä, noin 1km pari piikkiä ja pari normi kulmaa. Jälki kulki tauon jälkeen hienosti ja kaikki kepitkin nousi. Esineitä on käyty ottamassa kerran ja siellä sitten tarvitsi vähän muistutella, että onko se ruutu jäljestystä vai esine-etsintää varten. Muikkarin jälkeen rupesi esineetkin hienosti nousemaan. Tarvinee varmaan käydä toistekkin koittamassa ennen pk-mestiksiä :-D. Suurin syy jäljestämättömyyteen taitaa olla se, että meidän normi jäljestysmetsä ei ole enää käytössä, koska alkoivat louhimaan siellä kalliota (sulkivat siis sen tien sinne) ja pitäisi sitten pidemmälle lähteä.

Tottisten osalta on yritetty taas vähän herätellä tampereen briard-porukkaa ja kahdesti on nyt treenit saatu kasaan. Me on lähinnä tehty istumista (ja eteenmeno), jossa treeneissä ei ole ongelmaa, mutta kokeessa tuntuu olevan tosi vaikea liike, joko seisoo tai valuu maahan, huoh. Tänään käytiin peräti itseksemme jo kentällä, harmikseen siellä vaan ei ollut kisakorkuinen A-este paikoillaan, mutta hyppy oli. Tuntui Nessakin olevan jo tylsistynyt lomalla, kun sen verran innokkaasti halusi tekemään tottista :-D

Jos treenamiset on jäänyt minimiin, niin ollaa sitten enemmän käyty uimassa ja juoksemassa :-)

Asia selkä. Kennelliitosta on saanut virallisen selkälausunnon muistaakseni 1.6.2013 lähtien. Briardien selät on nyt ollut tapetilla, koska muutamalla virallisesti tai epävirallisesti kuvatulla koiralla on ilmennyt muutoksia spondyloosin tai/ja LTV:n osalta. Virallisesti on nyt kuvattu 9 briardia, joista 7 on puhtaita ja kahdella on SP1. Suoraan sanottuna, en ole edes ajatellut, että näillä olisi isommin vikaa selissä (ja toivottavasti ei olekkaan), mutta spondari löydösten jälkeen selkäasiat on ollut mielessä. Nessan emä vielä 10 vuotiaana liitelee agilityssä ja siskokin siellä on hyvin menestynyt. Isä on myös kilpaillut Ring 1:sessä ja Mondioring 2:sessa. Sinänsä en tiedä onko niiden selkiä kuvattu, mutta ei nähdäkseni ole ainakaan harrastuksia ole haitannut.
Aikomus oli kuvata Nessan selkä jo ennen astutusta, mutta meillä tuntui alkuvuonna olevan viikonloput täynnä kisoja tai kokeita ja kuvittelin varoajan olevan 28pv (joka onkin 7pv). Juoksut alkoivat koeiltana ja juoksujen aikana en sitten uskaltanut enää rauhoittaa ettei mikään mene niiden suhteen pieleen. No siemennys ei tuottanut tulosta, joten nyt lomalla oli aika ottaa härkää sarvista ja varata kuvausaika, joka oli viimeviikon tiistaina.
Kaikeksi onneksi eläinlääkäri ei löytänyt kuvista muutoksia ja virallinen lausunto tuli lauantaina ja puhdas oli :-) SP0 LTV0 ja VA0 :-)

Itselle asia spondyloosi on niin uusi, etten oikeen tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Sanotaan, että spondyloosia kehittyy normaalistikkin koiran ikääntyessä ja mikä on sitten sitä normaalia, onko lievät muutoksen hyväksyttäviä vanhanakaan? Nupulla katsottiin lonkkien kuntoa 8,5 vuotiaana (jotka oli karmeat) samalla olivat ottaneet kuvan ainakin lannerangasta, joka lääkärin mukaan näytti ihan hyvältä. Tätänykyä taitaa kyllä olla aika kangistunut koko ruoto.

Fyssari sanoi, että lähes kaikilla yli 30kg painoisilla harrastuskoirilla on ikääntyessä pieniä muutoksia, että tiedä sitten.





Nessan uudelleen astutusta on myös mietitty ja ehkä sitä uskaltaa vielä kerran yrittää, ellei nyt tule eteen mitään super mielenkiintoista pentuetta :-)

Plääh

Nessan kanssa vierailtiin sulhon luona kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna ja  kaikki ei nyt mennyt ihan kuin oppikirjassa.

Juoksu siis alkoi 23.5, eka proge otettiin ti 3.6 (1,1) ja seuraava sitten to 5.6 (3,1) torstai-perjantai välisenä yönä sitten lähdettiin reissuun. Jostain kumman syystä kaikki koiralliset ihmiset halusivat mennä juuri tuona yönä Turusta Tukholmaan, mutta saatiin kuin saatiinkin laivan viimeinen koirapaikka.

Moninaisten vaiheiden jälkeen Nessan sulho löytyi ruotsista.


Lemmenpari innokkaasti yritti perjantaista lähtien onnistumatta ja maanantaina 8.6 progen huidellessa jo taivaivaissa turvauduttiin siemennykseen.Lääkärin mukaan kannatti kuitenkin vielä yrittää. Kysyin ainakin kolmasti lääkäriltä, entä jos kohdunsuu on jo kiinni ja se vastasi, että se tuntee sen (en kyllä vaan käsitä miten). Ruotsissa on eri progeasteikko mitä meillä.

9.6 Tiistai aamuna oli sitten aika lähteä kohti kotia ja ei ole todellista, kaikki autopaikat oli täynnä, sekä viikarilla, että siljalla. Jostain syystä siis kaikki autolliset ihmiset halusivat juuri Tiistain aamulaivoilla Tukholmasta Turkuun. Onneksi Teijan vinkistä löydettiin kuitenkin laiva, joten tultiin Finnlinesillä joka reissaa Kapellskär-Naantali väliä.

Varovasti sitä kuitenkin toivoi, että ei kuitenkaan olisi siemennetty liian myöhään. Koko neljänviikon aikana en oikeestaan ole huomannut mitään tiineyteen viittaavaa ja tänään ultrattu tyhjä kohtu ei sinänsä tullut yllätyksenä, mutta oli kuitenkin lamaannuttava uutinen :-/.

Tämä oli aika pitkälle vuoden mittainen projekti ja nyt ei vaan huvita, en vaan käsitä miten normi astuminen ei onnistunut. Astutetaanko Nessaa uudelleen, en osaa sanoa. Seuraava juoksu ajoittunee ensivuoden alkupuolelle, sikäli mikäli se tulisi noin 10kk päästä.Riskit kasvaa mitä enemmän ikää tulee. Aika näyttää pääsenkö irti ajatuksesta, että saisin pennun Nessasta. Lähes vuosi aikaa taas veivata, toisaalta ennen sitä voi löytyä myös pentu toisaalta. Mutta nyt kaikki tuntuu vaan plääh.

Jälkiä ja jännitystä :-)

Tänä vuonna tuntuu olevan parempi onni koepaikkojen suhteen, tulosten suhteen sitten taas ei :-P Toukokuun alussa äitienpäivänä päästiin Hämeenkyröön JK3 kokeeseen. Koe alkoi jäljellä ja Nessa lähti janalle ihan kummallisesti, ikään kuin jäljestäen. Tarkisti takajäljen ja tosi tarkistellen lähti oikeaan suuntaan. Janan kummallisuuksista johtuen janasta vaan 28p. Keppejä nousi 4+1.

Esineruutu se vasta outo sitten olikin, me oltiin kymmenentenä ruudussa ja Nessalla oli vaan fokus jonnekin tosi kauas esineruudun taakse. Sinne se sinnikkäästi vaan joka lähetyksellä lähti. Jollain paluumatkalla nosti sitten kuitenkin ihan takarajalla olleen kiekon. En sitten tiedä minkä hajun se sieltä ruudun takaa oikein sai. Ruudusta siten vaan 10p, eli maastosta 148p.

Tehtiin kuitenkin sitten tottikset. Nessalla kun on ollut vähän sellainen paha tapa, että jos A-este on vasemmalla puolella, niin se on parit kerrat valkannut paluuseen hyppyesteen. No pitihän tuotakin sitten käydä vielä koetta edeltävänä iltana koittamassa ja ajaa se vähän virheeseenkin, että pääsi kieltämään siitä väärästä esteestä. No kannattiko tehdä se edellisenä ilta? Ei :-P.
Tottis meni pääpiirteittäin ok, istumisessa tuli liikevirhe, seisomisen luoksetulossa jäi istumaan oikean jalan kohdalle, mutta siirtyi kuitenkin suoraan sivulle. Tasamaa ja hyppy nouto ok, mutta sitten A-esteellä meno ok, mutta paluussa sitten taisi olla vähän epävarmaa, että saako nyt tulla myös A:n kautta takaisin ja empien vähän yritti mutta kuitenkin sitten päätti kiertää esteen. No ei sentään kuitenkaan valinnut sitä hyppyä. Tottiksesta saatiin 83p.

Ja kun sitä juoksua ei tuntunut kuuluvan eikä näkyvän, niin saatiin myös toinen jälkipaikka Harjavaltaan 23.5. Aloitettiin taas jäljellä. Jana oli taas jotenkin hapuileva, poimi aika alussa jo jonkun jäljen ja käskettiin takaisin janalle ja sitten oikaisi oikealle jäljelle. Janasta 30p. Hetki ensimmäisen kepin jälkeen oli peurojen ruokinta paikka. Taas tullaan siihen, että mulla on vähän vaikeuksia uskoa, että meneekö jälki sinne, jossa taatusti on myös paljon riistan jälkiä. Niin sitten aina vaan palattiin hetken taaksepäin ja joka kerta päädyttiin ruokintapaikalle. No jossain kohtaa sitten luovutin ja yhtäkkiä oltiin kutoskepillä :-O. Ei mitään hajua mitä reittiä pitkin sinne päädyttiin, Nessakin jäljesti aika vailla huolta missä jälki kulkee, tosi omituinen itsekseen. Päätettiin jättää leikki sitten siihen. 6 koiraa kymmenestä keskeytti jäljen jälkeen.

Tuohon omituiseen mielentilaan löytyi sitten kyllä syykin samana iltana, nimittäin Nessan juoksut sitten vihdoin alkoi. Tämä väli oli lähemmäs 13kk. Ja nyt tuli myös todettua, että se ei merkkaile ennen juoksuja (eikä juoksun aikana, ainakaan toistaiseksi), eikä anna kyllä mitään muutakaan ennakkomerkkiä. Epäilen Ziran kuolemalla tässä juoksujen välissä olevan jonkinlainen syy tähän pitkään juoksuväliin.

CIB CIE SE sel-13 Multi CH Baltw-13 Tlnw-13 Ltw-14 BH JK3 HK2 TK2 AGI2 Nessa 9vkoa :-D

Talviloma

Talvilomaviikkoa vietettiin vko12, sopivasti osuikin lähes koko viikoksi täyttä auringonpaistetta ja oli ihan ulkoilutettava kameraakin muutamaan otteeseen :-).
 
Nuppu tuntuu piristyneen kun lumet on suurimmaksi osaksi poissa, ei ole kinoksia eikä enää liukkaitakaan :-) Varsin hyväntyylinen mummeli onkin sitten nautiskellut talven viimeistä hangista, joissa on niin ihanan kaatuilla ja kieriskellä <3.

Nupun mahdoton "kaatumatauti" tuli siis tänätalvena vasta viimeisillä hangilla. Muuten talvi oli kyllä jo kovin vaikea :-( kaatumisia tuli, mutta tahattomia, kuin myös että takapää alkaa olemaan jo aika heikko :-( Ei oikeen kestänyt jos oli vähänkin hankea. Liukkailla Nuppu ei pysynyt pystyssä enää ollenkaan, viimeisimmän liukastumisen (innostui pihassa kun tulin kotiin) jälkeen kesti tovin ennenkuin takapää taas palautui :-(. Kyllä tuo jo pelästytti niin pahasti, että taitaa olla Nupun viimeinen kesä tulossa :-( . Siihen asti nautititaan hyvän tuulisen mummelin seurasta, joka aamuisin vaatii hammastikkua ja joka taatusti vahtii, että iltaruoka tulee ajallaan <3 Jos koira voisi nauraa, niin Nuppu nauraa ja teputtaa etutassuillaan kun tullaan kotiin <3

 Kuinka rakas tuo mummeli onkaan <3

Nessan kanssa lomaviikko aloitettiin agilityllä. Herättiin ennen kukonlaulua ja  Liedossa ATT kisoissa oli 3 starttia.  Heti ensimmäisellä radalla saatiin viimeinen nolla ja SERT sija2. :-) Kaksi viimeistä starttia kisattiin iltapäiväillä kakkosissa. Hyppäriltä saatiin nihkeä nolla 2.sija ja ensimmäinen LUVA :-D. Agiradalla sitten sähellettiin puhdas hylsy, mutta ei ihan turhaan herätty ennen kukonlaulua :-)

Hyvä Nessis, ei me tätä lajia vieläkään kyllä oikeen osata, mutta ihan hauskaa se tuntuu olevan :-).

Pääsi se Nessakin sitten valokuvattavaksi lomaviikolla :-)

Nessa se tuntuu unohtaneen juoksunsakin kokonaan, nyt rupeisi olemaan jo 11kk edellisestä, eikä vieläkään mitään merkkejä juoksusta.