Vuodenvaihteen jälkeen kurakaudella vähän jo sisuunnuttiin ja kaiveltiin treenikamoja varastosta takaisin käyttöön. Kovista suunnitelmista poiketen ei kuitenkaan saatu polkastua kuin yksi nurtsijälki ja kahdet hakutreenit. Hakua kun ei kuitenkaan pysty harrastamaan kuin viikonloppuisin, arkisin ei kerkiä ennen pimeää metsään.
Jälkiä piti kyllä tehdä enemmänkin, metsänkin puolelle, mutta meidän lähimetsä on hakkuiden jälkeen täynnä risuryteikköä (ja niissä ryteikössähän tietenkin asuu käärmeitä tai muita kamalia petoja :-D) ja koska metsäjälkeä olisi myöskin viikonloppuisin harrastettava, niin ne parit päivät jäi käyttämättä. Nurtsijälkeä sen sijaan olisi pystynyt useammankin polkasemaan työpaikan nurmikolle, mutta yhteen kertaan se jäi. Hallin takana on yksi vähän leveämpi kaistale ja nurmikko menee tontin reunoja pitkin, joten harmillisesti jälkeen tulee vain yhteen suuntaan kääntyviä kulmia. Esineen ilmaisumotivaatiota on parantanut selvästi ruuan vähentäminen jäljeltä. Esineillä on vaan pikku ongelma, Nessa käyttää ne tosi helposti suussa. Metsässähän se tekee juuri sitä, ja olen oikein kannustanut siinä. Ongelmaan on auttanut se, että käskin sen muutaman kerran maahan ennen kuin kerkisi ottamaan kepin suuhun, toimiii kun ajaa jälkeä lyhyellä liinalla. Yhden esineen annoin ilmaista pitkällä liinalla ja ilmaisu oli korrekti siihen asti kunnes käytti maassa ollessa, minua odotellessa, kepin suussa. No katsotaan sitten keväällä mitä tälle saadaan tehtyä.
Hakutreenit oli mukavan haasteellisessa maastossa ja poljettiin alue ylileveäksi. Ukot etukulmiin ja tarkoitus oli ottaa löytö, löytö,tyhjä ja löytö äänellä. Tyhjän halusin ottaa puolelle missä näki miten koira menee ja otin etukulmat väärässä järjestyksessä, joten treenit menivät näin, löytö, löytö, löytö äänellä, tyhjä, löytö äänellä. Tyhjällä Nessa kääntyy oikeeseen suuntaan, mutta koska löytöä ei tule niin helposti kääntyy takaisin ja palaa taaksepäin. Tekee vähän kuin teenmuotoista pistoa. Pitää vahvistaa tuota eteenpäin menemistä, niin että saa sieltä löydön. Muuten oli oikein onnistunut treeni.
Toiset treenit olivat vielä haasteellisemmassa maastossa, toisella puolella oli näkyvyyttä, mutta siellä oli kallion "jyrkkä" reuna, joka päälle piti kiivetä että eteni tarpeeksi syvälle ja toisella puolella enemmän rytöä ja keskilinjalle huono näkyvyys. Nyt olivat maalimiehet vähän etulinjasta eteenpäin, toinen siellä kallion päällä ja toinen oli kaivautunut erittäin tiheäoksaisen kuusen alle. Se oli siis melkein umpipiilo. Ensimmäinen lähetys sinne kalliolle ja Nessa käätyi liian aikaisin, ei kiipeä kallion päälle. No uusi lähetys ja sama homma. Jouduin sen saattamaan tosi pitkälle ja sitten kiipesi. Nessa tosi helposti kiertäisi kaikki esteet. Toisella puolella kuusen alla oleva maalimies aiheutti vähän hämmennystä, koira näkee maalimiehen mutta ei kuitenkaan pääse kunnolla sen luo. Tiesin että sen on pakko olla siellä ja kun ilmaisua ei ruvennut kuulumaan, niin huusin pois ja lähetin uudelleen. Nyt irtosi haukkukin. Nessa siis oli yrittänyt tulla sinne kuusen alle myös, mutta kun ei päässyt niin ei oikein mitä tehdä. Eli se mielellään hakkuisi lähempänä. Oikea umpipiilo on sen verran erilainen, että koira ei missään kohtaa näe maalimiestä. Loput reenit meni tyhjä, tyhjä, löytö ja löytö äänellä. Kallionpuolelle tyhjälle taas saattelin sen, toiselle puolelle teki hyvän tyhjän.
Toissaviikolla meidän agility alkoi taas muutaman viikon tauon jälkeen. Ja voi taivas kun Nessa oli ihan raivostuttavan täpinöissää, kun vihdoin pääsi jotain tekemään. Onhan se ihan kiva, että koira on innoissaan lajista, mutta kun se on siinä tilassa, niin ei keskity kunnolla, mikä näkyikin sitten ensimmäisellä kierroksella kepeillä. Niitä mentiin mentaliteetillä vauhti korvaa virheet. Nyt piti antaa jo pieni kurinpalautus moisesta kohkaamisesta, niin johan pystyttiin kunnolla pujottelemaan. Suurimmat höyryt kun oli ensimmäisellä kierroksella päästetty, niin kakkoskierroksella Nessa olikin sitten jo mukavasti kuulolla.