Vuosi pulkassa.

Vuosi on muutamia päiviä vaille käsitelty, joten taitaa olla aika listata mitä sitä vuoden aikana onkaan tapahtunut.

Tammikuussa kirjasin vuoden tavoitteita Nessan osalta näin:
"Sen verran tulevaan, että jäljen osalta tavoitteena on se JK2, tokossa jatkamme voi-luokan tahkoamista (todellista tahkoamista on ollutkin) ja näyttelyissäkin meitä näkee kotimaassa ja muutama ulkomaanreissukin saattaa olla tiedossa :-D. Hausta yritämme saada ilmaisun kuntoon ja jos se loksahtaisi paikoilleen, niin kenties korkkaamme myös haun alokasluokan".

JK2 jäljesteliin jo toukokuun alussa, joten se tavoite täyttyi jo aika aikaisin. Toki nälkä kasvoi jo syödessä, joten käytiin kolme kertaa myös voittajan jäljellä toteamassa, että maastot oli liian haastavia  (liian kalliovoittoisia :-D ) meille. Sinäsä kyllä harmitti tosi paljon, sillä koepaikat on ihan kiven alla.  Haun korkkaamista itse epäilin loppuun asti, kesän aikana ei tainnut kertyä kuin ehkä viidet hakutreenit. Mutta koska tauko oli tehnyt ihmeitä ilmaisulle ja ilmaisuongelmia ei treeni toisensä jälkeen tullut, niin uskaltauduimme oman seuran hakukokeeseen. Vaikka olikin oman seuran hakukoe, niin me ollaan tosi vähän treenattu siinä metsässä ja eikä liioin seuran kentälläkään, joten kotietua ei siis juuri ollut :-D. Eniten itseä jännitti juuri haun osuus ja se oli viimeisenä vuorossa. Kaksi ukkoa sieltä nostettii ja ykköstuloksella tehtiin siis HK1 hauskasti tasan vuoden päästä siitä kun tehtiin JK1 :-).

Tokon osalta tahkoaminen jäi rotumestruuskokeeseen, jotenkin ei ole ollenkaan inspiraatiota ollut sen suhteen.

Näyttelyissäkin meitä on näkynyt ja menestys on ollut hämmästyttävän hyvää. Nessa on ollut tänävuonna 7 kertaa Rop ja 2 kertaa VSP ja muutenkin sijoittunut hienosti PN luokassa, oli muunmoassa erikoisnäyttelyn PN2. Nessa keräsi yhteensä 8 Cacibbia, 3 suomesta, 1 virosta, 1 tanskasta, 2 liettuasta ja 1 laviasta ja pokkasi myös liudan uusia valionarvoja.  Nessa sai myös Ruotsin ensimmäisestä selection-tapahtumasta selectionne-arvon. Virossa ja Latviassa oli myös voittaja tittelit jaossa ja ne myös kotiin tuotiin. Kaikki ulkomaan sertit haettiin KV-näyttelyistä, eikä missään näyttelyssä tarvinnut keskenään olla :-).

Ensvuonna jatkamme jäljestystä ja hakuilua, kisoihinkin asti lajeissa toivottavasti päästään. Tokon osalta en aseta minkäänmoisia tavoitteita. Jos inspiraatio iskee, niin katsotaan sitten. Jos jotain yllättävää ja ihmeitä tapahtuuu, niin kenties agiliidämme ihan virallisestikkin. Tuo on kyllä vielä niin kaukaista, edelleen ohjaaja on koiran esteenä, joten jos opin ohjaamaan niin sitten. Epiksiä nyt ainakin käydään :-D. Näyttelyissä meitä näkee taas ensivuonnakin, muutaman kerran ulkomallakin :-D.

Toimiston tonttu :-D NORD &,BALT,  MVA TLNV-13 BALTV-13 SE sel-13 BH JK2 HK1 TK2 

 

Elouche del Pata Viento

 Nuppu kävi tänävuonna kahdesti näyttelyssä. Tammikuussa Turussa sai erin ja sitten erikoisnäyttelyssä oli upeasti vielä PN 3 ja runsaslukuisessa veteraanisakissa ROP-veteraani.

CIE LT MVA LTV-06 FIV-07-08 Smooth Breeze Legacy of Witch.

Pitkän näyttelypäivän jälkeen vielä illalla leikittiin ruusukkeella :-D Oikeasti oli tarkoitus ottaa kuva ruusukkeen kanssa, mutta lähti vähän lapasesta :-).

Nuppu täytti syyskuunlopussa 11-vuotta <3

Muuten Nuppu keskittyi ja keskittyy ruoka-aikojen vahtimiseen ja rapsutusten kerjäämiseen, Nupulla on loppumaton halipula <3. Meidän veteraani on edelleen tosi pirteä ja häntä viuhuen mennä pyyhkii normaaliin tapaan. Oikeasti tuntuu, että Nuppu on jo vähän taantunut pennun tasolle, tullut suorastaan riehakkaaksi kun irti pääsee :-D. Vanhan koiran kanssa ei koskaan tiedä onko aikaa paljon vai vähän ja sydän syrjällään on lukenut uutisia Nupun kilpasisaruksien poistumisesta. Toiveissa onkin, että Nuppu meitä vielä täälä pitkään ilostuttaa <3.

Zira, neiti tättähäärä siirty veteraani-kerhoon heinäkuun loppussa ja on keskittyt lähinnä herkkujen kerjäämiseen :-). Zira Nupun tapaan keskittyy myös pysymään terveenä ja hyväkuntoisena.

Vielä ensiviikolla on edessä Nupun painajainen,  uusi vuosi raketteineen. Olisipa veteraanin kuulo jo sen verran heikentynyt, ettei niitä kuulisi, mutta kun vaan ei ole. Nuppu luultavasti löytää turvallisen paikan pimeästä kylpyhuoneesta ja ilotulitusodan jälkeen aamulla taas herää henkiin. Zira ja Nessa ei onneksi ilotulitteista stressaa ja nukkuvat lähinnä koko illan. Loppuun vielä toivottamme oikeen hyvää, iloista ja menestyksekästä Uutta Vuotta ihan jokaiselle!

Lumi tuli, lumi meni.

Nyt on saatu nauttia niin mukavista pakkaspäivistä, kuin myös on rämmitty loskassa, kurassa ja vesisateessa. Välillä on lunta ja vähän pakkasta ja sitten kohta taas tulee vettä ja lumi lähtee ja tilalle jää kuraa ja märkää. Useimmiten vielä käy niin, että vesisateen seurauksena kaikki tiet ja polut on kuin luistinratoja. Nastakengät onkin nyt ollut pop, mutta mistä niitä koirille saisi? Eniten hirvittää Nupun kanssa, se kun ei yhtään varo ja mennä touhottaa normaaliin tapaan.  Ihanteellisessa talvessa olisi vähän lunta ja pieni pakkanen, niin että puut olisi kauniissa huurteessa ja maa olisi valkoinen, muttei liukas :-).

Kovin hiljaista on ollut treenirintamalla. Muutamat parkkipaikka tottikset on tehty työpäivän päätteeksi, muuten ollaan lähinnä vaan viikottain agiliidelty. Tokokärpänen ei ole kyllä vieläkään meitä purrut, mutta pitkästä aikaa huvin vuoksi kokeilin vieläkö Nessa muistaa kaukot. Tyttöhän oli niin innoissaan kun vihdoin jotain pääsi tekemään, että innoissaan hypähti aina seuraavaan asennonvaihtoon. Liikkuihan se tuolla tyylillä liikaa, mutta ei sille voinut kuin nauraa :-D.

Kertaalleen on myös koitettu pudotetun esineen noutoa. En oikeen tiedä, että miten sitä pitäsi treenata, joten seurauttelin Nessaa polulla, pudotin esineen ja seurautin vähän matkaa. Käännyin ja sanoin tuo :-D. Koska urpo oli ottanut valkoisen tumpun ja maakin oli lumesta valkoinen niin se hanska ei oikeasti näkynyt yhtään. Käskyn saatuaan Nessa lähti ja tuli kohta takasin sivulle kuin kysymään, niin että mitä mitä piti tuoda :-D No koitetaan sitten "tuo esine", tuolla käskyllä se lähti polulta metsään, meidän esineruutukäsky on esine :-D. Takaisintulomatkalla sitten sai hajun hanskasta ja toi. Okei ei mennyt ihan putkeen, uus yritys lyhyemmällä matkalla ja nyt taisi tulla ensimmäisellä tuo käskyllä hanska käteen. Tehtiin useampi harjoitus, osa onnistu ja osalla palasi sivulle kun ei heti löytynyt. Harjoitus olisi ollut kyllä paljon helpompi jos se esine olisi edes näkynyt, vielä kun Nessalle ei oikein tuntunut olevan selvää, että ollaanko esineruudussa vai mitä tässä tehdään. Mutta hauskaa sillä tuntui olevan kun taas vähän pääsi tekemään. Ehkä ensi kerralla sitten otetaan semmonen esine mukaan joka erottuu maastosta :-D.

Tarkkuusetsintää tehtiin kesällä nurmikolla. Sitäkään en tiedä miten sitä pitäsi treenata, tallasin pienen  alueen ja laitoin sinne 20sentin kolikon. Näytin Nessalle ruudun reunan ja sanoin etsi. Tuntui olevan aika helppo nakki ja kolikko oli äkkiä kädessä. Noita treenikertoja oli ehkä kolme. Jospa ensivuonna sitten koetetaan ruutua metsässä.

Meillä on kesästä asti ollut projektina emännän (kuulostaapa vanhalta :-D ) kunnonkohottaminen ja on Nessan kanssa juostu säännöllisesti. Onhan sitä aiemminkin silloin tällöin käynyt juoksemassa, mutta nyt ensimmäistä kertaa juoksemisesta on tullut tapa, toivottavasti pysyvä tapa ;-D. Ei me kuitenkaan juosta kun 6,5-9,5km lenkkejä, mutta kyllä siinä kuitenkin jo ehtii hiki tulla :).  Ja kun Esakin polkupyöräonnettomuuden jälkeen kipsikädessä ei pystynyt muuta liikuntaa harrastamaan , niin on Nessa käynyt myös Esan kanssa juoksemassa, Esa vaan juoksee tuplamatkaa entä minä, se on urheiluhullu :-D. Nessa juoksee huskyvaljaissa ja rupee siis olemaan koirakin jo aika hyvässä kunnossa. Ainut ongelma on että ne valjaat syö turkkia ja pitäisi löytää semmoset turkkia vähemmän kuluttavat valjaat. Eihän siinä muuten mitään, mutta jos tahtoo näyttelyissä käydä.

Siitä oljenkortena näyttelyihin, nimittäin messariin. Nessan ilmoitin lauantaille ja sunnuntaille. Lauantaina Nessa sijoittui valioluokassa kolmanneksi kera Sa:n ja sunnuntaina Nessa oli pn4. Tänävuonna ei siis jääty yhdessäkään näyttelyssä ilman Sa:ta (paitsi sieltä Latviasta haettiin maaliskuussa eh), joten ihan mukavasti meni. Tänäkään vuonna en hotellia varannut ja ajelin edestakaisin kodin ja helsingin väliä. Lauantaina oli ihan ok keli ajella, pimeää oli aamusta kun puoli kuusi lähdettiin, mutta tie oli ihan kuiva, joten mikäs siinä ajellessa. Mutta sitten sunnutaiaamuna verhoaraottaessa noteerasin, että tulee lunta ja maa oli valkoisena. Mutten ihan kiva yllätys, mutta ei kyllä luvannut hyvää ajokelille ja se olikin ihan j ä r k y t t ä vä. Tie oli ihan valkosena, taivas oli ihan valkoisena, ei puhettakaan, että pitkillä olisi nähny senkään vertaa. Siinä kohtaa, kun takavaloja ei näy edes kaukana näköpiirissä, eikä ketään tule vastaan, niin oli paikoin jo vaikea hahmottaa missä tie menee. Onneksi motarilla on 2 kaistaa ja kaistojen reunassa aurauskepit. Mutta joo, en ole tainnut tuommoisessa kelissä koskaan aiemmin ainakaan tommosta matkaa ajella. Hyvinkään jälkeen rupesi sitten jo vähän helpottaan, kun tie rupesi näkymään suolan ansioista ja liikennettäkin oli enemmän. Takaisin tulomatkalla tulikin sitten jo vettä, joka sulatti kaiken lumen ja jätti jälkeensä vaan luistinratoja.

Pistetään loppuun vielä Tiia Taipaleen kuvaama video Nessasta. Marraskuun alussa käytiin Kana-areenalla leikkimässä maalimiehen kanssa 

Nessa Kana-areena kierros 1 

Pari kierrosta leikittiin ja kolmannella kierroksella vähän humputeltiin agiesteillä.

Syksyä part2

Vai alkutalvea? vielä ei ainakaan lumi ole maassa, vaikka mennään jo marraskuun puoltaväliä. Syksy on  ihan nätti aina siihen asti kunnes vesisateet alkaa. Mä olen allerginen tälle pimeydelle ja märkyydelle. Me siirretään vielä kelloja, että varmasti tulee jo pimeetä kun pääset töistä. Ei oikeen tee mieli muutakuin hautautua sohvalle takkatulen ääreen.

Sohvalta ollaan kuitenkin pariin kertaan päästy ainakin hakuilemaan ja agiliidotkin rullaa viikoittain. Ensimmäinen hakutreeni oli kokeen palauttava, 4 valmista maalimiestä. Ensimmäisellä haukkui siihen asti kun olin paikalla, lopuilla 15-20 haukkua ja palkka. Palkattomia maalimiehiä pitäisi treenata, koska kokeessa selkeästi palkattomuus vaikutti toisella maalimiehellä, kun kolme kertaa jouduin sen sivulle käskemään. En ollut tuohon yhtään varautunut, kerran aiemmin koittanut vaan, että saan sen sieltä hallintaan ja jättänyt siihen, ettei Nessa vaan rupea kilttinä tyttönä :-D ennakoimaan. No nuo treenit vielä odottaa seuraavia treenikertoja, nyt vaan palauteltiin.

Toinen hakutreeni oli viikko sitten ja nyt treenattiin tyhjiä. Molempiin etukulmiin tyhjät ja sitten löytö, taas tyhjä ja löytö ja vielä 2  tyhjää ja löytö. Ensimmäiselle tyhjälle jouduin saattamaan aika pitkälle, että eteni tarpeeksi syvälle. Jollakin noista tyhjistä myös lähetin uudelleen , kun kääntyi liian aikaisin. Muuten ihan onnistunut treeni. Seuraavaksi treenataan ylipitkällä alueella syvälle uppoamista. Huomasin siinä treenin edetetessä, että en kutsunut Nessaa pois kun tiesin maalimiehen olevan siellä, mutta tyhjiltä huutelin. Kokeessa huusin Nessan pois, kun näin sen itse palaavan jo. Pitäis tehdä päätös, että joko huutelen sitä joka pistolta tai sitten en huuda ollenkaan kuin ehkä hyvää sieltä keskilinjalta. Toisaalta pitäisi opettaa koiralle, että tehdään tietyn kokoista laatikkoa, eikä etsitä koko aluetta kerralla.

Syksyyn on myös mahtunut muutama ulkomaanreissukin :) Lokakuun lopussa vietettiin Nooran ja Pian kanssa pitkä viikonloppu Itävallassa ranskalaistenpaimenten MM-kisoissa. Ensimmäinen ilta vietettiin Wienissä ja löytyi sieltä vähän shoppailtavaakin ;-). Vähän kylmää ja märkää (ja sumuista) oli sielläkin, mutta päivemmällä aurinko vielä ihan lämmitti :-). Tytöt otti paljo kuvia ja videoita suorituksesta, omasta kamerasta on vielä kaikki purkamatta.

Jos sitten vähän näyttelyuutisiakin :-) Vuoden ensimmäinen ja viimeinen näyttelymatka suunnatiin Riikaan. Briardeilla oli tuomarimuutos ja varasin hotellin ja laivat vasta aika viime metreillä, kun arvoin lähteäkkö vai ei. Tuomarina oli George Shchogol Georgiasta. George georgiasta oli selvästi liiketuomari, juoksutti aina koiria useita kierroksia ennenkuin teki päätöksiä Hampaista oli myös tarkka, lähes laski kaikki hampaaat. Briardeja oli ilmoitettu 6kpl, mutta kehässä esiintyi vai 4 koiraa, 3 narttua ja 1 uros. Nessa se osaa aina yllättää ja valittiin ensin parhaaksi nartuksi ja sitten vielä ropiksi :-).Ryhmiin ei jääty, että kerittiin laivaan. Tuliaisetksi näyttelystä Nessalle siis 3 uutta titteliä, Baltv-13 ja LV & Balt MVA :-). Kunniakkaasti ollaan nyt haettu kaikki ulkomaan sertit KV-näyttelyistä. Liettuassa ainoastaan Nessa on ollut ainut narttu, muuten ei olla keskenään oltu missään.

Nessa on tällä hetkellä vähän kuin kesätukassa. Juoksuvaljaat takuttaa mukavasti ja olen nyhtänyt siltä lähinnä pohjavillan pois.

NORD, FI, SE, DK, BALT, LT, LV, EE MVA SE sel-13 TLNW-13 BALTW-13 BH JK2 HK1 TK2 Elouche del Pata Viento

Nessaa ei juur kiinnostanut poseerata palkintojen kanssa :-D

Riiputettu sammakko :-D,  no joko saa tulla?

Plääh, eikö vieläkään :D

Nessalle HK1!

Alunperin yritin päästä jälkikokeeseen, joka olisi ollut tänään, mutta koska paikkaa ei saatu, niin alkoi oman seuran hakukoe kutkuttaa mielessä :-D.

Kaksi viikkoa ennen koetta otettiin ensimmäiset oikeat umpipiilot (roskikset) ja ne kun aiheutti pientä hämmennystä pienessä briardissa, niin tällä viikolla (viime viikko meni Italiassa messuilla) Esa sai toimia maalimiehenä ja hypätä työpaikan lehtiroskikseen. Ensimmäisenä päivänä otettiin roskis muista irralleen ja sitten Nessa etsimään.  Nessa kiersi roskista muutamaan otteeseen ja aloitti ilmaisun. Noita tehtiin muutama ja jatkettiin seuraavana päivänä. Nyt roskis oli kolmen muun roskiksen joukossa omalla paikallaan ja Nessa joutui ihan oikeasti etsimään mistä se haju tulee. Paikansi oikean roskiksen ja taas ilmaisi varmasti. Esan kanssa on tehty myös ilmaisutreeniä metsässä meidän wannabe umpipiilolla tai pressun kanssa. Näillä on hyvin saatu vahvistettua ja pidennettyä ilmaisua ja Nessa kestää jo hyvin minun paikalle tulon haukkuen vahvasti piilolla.

Suoritukset alkoivat tottiksilla, liikevirheitä ei tullut ja isoimmat pistemenetykset meni noudoista. Suu käy edessä istuessa ja luovutus saisi olla tiiviimpi. Tottiksesta saatiin kasaan 88p. Seuraavana oli vuorossa esineruutu ja näin takkuista ruutua meillä ei ole ollutkaan. Nessa poimi ensimmäisillä lähetyksellä monta kertaa ruudun poikkimeneviä tallausjälkiä ja esine löytyi vasta kun vihdoin sain sen etenemään ruudun perille asti, ruudusta 27p.

Haussa ensimmäinen lähetys oikealle ja juuri kun olin huutamassa Nessan takaisin, niin Nessa ilmaisi ensimmäisen maalimiehen. Umpipiilona oli roskis ja se oli noin neljässäkympissä. Sitten tulikin monta tyhjää väliin (minä en uskaltanut kunnolla edetä ja lähettelin koiraa tosi taajaan) ja toinen maalimies löytyi sitten vasemmalta satasesta. Tällä ilmaisulla Nessa pätkäisi haukun kun olin noin 10m päässä, jatkoi kyllä sitten haukkua ja ilmeisesti sitten palkattomuudesta, jouduin kolme kertaa käskemään koiran sivulle maalimiehellä. Nessa lähti joka pistolle määrätietoisesti ja työskenteli hyvin itsenäisesti, minun olisi pitänyt edetä reippaammin alueella ja pisteitä saatiin kasaan 164p. Yhteensä saatiin siis ykköstuloksen verran pisteitä kasaan 279p. Huh, eipä olekaan hetkeen jännittänyt noin paljoa :-D. Hakumetsässä ei ainakaan voi itse yrittää löytää niitä ukkoja, toisin kuin jäljellä sitä välillä kuvittelee jäljestävänsä paremmin kuin koiransa :-D.

Hauskaa, tasan vuosi sitten 6.10.2012 me tehtiin JK1 ja tänään sitten HK1 :-)

kaunis ja toimiva ;-D NORD, FI, SE, DK, LT, EE MVA TLNW-13 SEsel-13 BH JK2 HK1 TK2 Elouche del Pata Viento

Toimii myös varastotyöntekijänä :-D

Nuppu 11v

Nuppu täytti 30.9 kokonaiset 11v ja aina sitä vaan havahtuu kuinka nopeasti aika oikeasti kuluu. Nuppu on edelleen ollut iloinen ja pirteä ja vieläkin on väliin vaikea ymmärtää, että se on niinkin vanha. Jos vanhuus näkyy jossain, niin Nuppu tuntuu unohtaneen, että käskyt oikeasti koskisi myös häntä ;-). Fyysisesti se näkyy jo hieman lihaksistossa ja ilmeisesti vähän motoriikassakin. Nyt muutaman viikon sisään Nuppu on 2 kertaa kaatunut lenkillä, ensimmäisellä kerralla kompastui juurakkoon ja toisella kertaa jäi haistelemaan tien piennarta ja pikku nyppäsystä jotenkin kiepsahti ympäri ja siinä vähän tasapaino petti, salamana oli kuitenkin takasin jaloillaan. Muuten en ole liikkeessä sen kummommin huomannut hurjumisia yms, mutta pitää seurailla tilannetta. Muutenhan Nuppu mennä pyyhkii ihan entiseen malliin, vaikka tosiaan tuntuu vauhti kiihtyvän mitä enemmän ikää tulee :-).

Ruoka-ajoista Nuppu pitää entistä huolellisemmin huolta, varsinkin iltaisin. Iltaisin alkaa se eteisen ja olohuoneen välinen ramppaaminen, saattaa vielä asettua johonkin aloilleen, mutta jos vähänkään liikahdat on neiti kärppänä eteisessä vaatimassa ruokaa :-D. Nuppu on jo saanut Zirankin jo vähän yllyttetyä samaan kohkaamiseen. Myös kaksikko, tässä tapauksessa Zira ehkä enemmän, vaatii aamulla joka aamuisen Dentastixin. Varmaan geeniperimän ja joka-aamuisen hammastikun ;-) ansiosta Nuppulla on edelleen purenta kuin nuorella koiralla, tässä tapauksessa ikää ei ainkaan pysty veikkaamaan koiran suuhun katsomalla :-D.

Kyllä sitä vaan edelleen tulee hyvälle tuulelle, vain seuraamalla Nupun temppuilua lelun kanssa tai muuten kun se heittää ihan lekkeriksi lenkillä ja kiitää mielestään hurjaa vauhtia ympäri metsää <3. Nupulla ainakin tuntuu olevan hurjan hauskaa :-).

Syntymäpäivän aattona käytiin vielä ottamassa tuoreita kuvia sankarista.

Pk-rotumestaruus

Osallistuttiin Nessan kanssa rotumestaruuskokeeseen Raisiossa. Koe oli samalla myös 4-rotumestaruusottelu briardeille, valkoisillepaimenkoirille, mudeille ja bouviereille (miten se nyt sitten taipuukaan :-) )

Viikolla ennen koetta tehtiin kenraaliharjoituksena jäljen nostoja ja yksi esineruutu. Janoilla sattui käymään myös niin kivasti, että kun olin saanut 3 janaa poljettua, niin tuli rankkasade. Käytiin ne 1,5h päästä ajamassa ja jokainen jälki löytyi ongelmitta. Esineruutu tehtiin torstaina ja se sujui tosi hyvin, Nessa ei ole niin tehokasta työskentelyä esittänyt sitten viime kesän, aikana ennekuin keksi sen jäljestämisen ruudussa.


Meidän suoritus alkoi jäljellä ja paikan nähtyäni en tiennyt oikeen itkeäkkö vai nauraakko, näkyvillä oli suota ja puolipaljasta kalliota. Janalla oli vähän risukkoa ja rytöä ja Nessa lähti vähän rauhallisemmin etsimään jälkeä, poikkesi jossain kohtaa janaa oikealle, ehkä kolme koiranmittaa, siellä meni polku. Palasi takasin ja tarkasti samasta kohtaa vasemman puolen, sitäkin ehkä 2 koiranmittaa ja palasi takasin  janalle ja nosti janan puolevälin jälkeen jäljen vasemmalle. Nessa lähti minun silmään vähän epävarmasti (normaalia hitaammin) jäljestämään. Janalta kun oltiin päästy, niin noin 20metrin päässä alkoi puolipaljas kallio ja Nessa jäljesti kallion vasenta reunaa ja ei päästy kovin pitkälle kun edessä oli iso oja ja suo. Ojan kohdalla Nessa oli sitä mieltä, että oho ei se mennytkään tuonne ja oli kuin palaamassa jälkeä takasin päin. Mutta koska se joskus on isomman ojan kohdalla vähän yrittänyt katsoa, että pääsiskö sinne jotenkin muuten, niin kehotin sen ylittäämään sen ja Nessa meni ja oli vielä enemmän sen näköinen että kun se ei ole täälä. No palataapa sitten takasinpäin hakemaan jälkeä uudelleen. Hetken matkaa palattiin ja Nessa jäljesti sinne kallion päälle ja sieltä löytyi paljon peuran? karvatuppoja ja sen sorkkaeläimen jäänteet. Ja koska tuommoinen sieltä lödettiin, niin päättelin, että ei taaskaan kyllä voida olla jäljellä. Eikun takasin janan tuntumaan hakemaan taas jälkeä. Kyllä se taisi sen jäljen vielä sieltä nostaa ja olisi jäljestänyt sinne vasemmalle. Mutta kun minä taas olisin sitä mieltä, että ei se jälki nyt mene sinne, niin sinne ei lähdetty. Siellä kallion päällä minun jälkinenällä sitten suunnistettiin, sanomattakin on selvää, että ei kovin pitkälle päästy ja lähdettiin sitten taas tyhjinkäsin pois.

Jälki olisi kulkenut sitä kallion vasenta reunaa ja kääntynyt sinne kallion päälle, sinnehän me ensimmäisellä kerralla mentiin, mutta törmättiin niihin sorkkaeläimen jäänteisiin, niin taas päättelin, että ei olla jäljellä. Hitto, kun antaisi sen koiran vaan jäljestää. Muutenkin nuo puolipaljaat kalliot meille tosi vaikeita ja en ole oikeen löytänyt maastoa missä niitä edes treenata. Meidän jokainen voittajankoe on nyt kaatunut noihin paljaisiin kalliohin. Edellisessä kokeessa olin sitä mieltä, että jälki nyt ei voi kuljea pelkällä kivellä. Tässä kokeessa se kallio tuli vielä niin äkkiä, että Nessa ei ollut mielestäni vielä kunnolla leimaantunut jälkeen. Sen jostain syystä tarvitseen hetkenmatkaa jäljestää ennekuin se on kunnolla leimaantunut siihen. Jäljellä olisi ollut matkalla suota ja paljon muutakin rytöä. Olisi niin kiva päästä johonkin kivaan helppokulkuiseen maastoon kokeeseen :-D.

Janasta saatiin 37p. Yllättävän paljon on koirilla ongelmia janalla. Viime kokeessakin Nessa oli ainut kymmenestä joka sai täydet janalta. Monella koiralla oli ollut ongelmia ja usea oli jopa ylittänyt reagoimatta jäljen janalla. En tiedä kuinka yleistä oikeasti janaongelmat koirilla on, mutta nyt on vaan muutamassa kokeessa ollut useammalla koiralla janaongelmia.

Tulokseen ei ollut enää mahdollisuutta, mutta tehtiin kuitenkin sitten vielä esineet ja tottis. Esineruutu oli vuorossa seuravaana. Paikka oli mielestäni ihan ok, ei mitään pahaa rytöä. Esinettä ei tuntunut löytyvä oikealta eikä vasemmalta puolelta ja Nessa painui lähes joka lähetyksellä ruudun oikeaan reunaan. Kyllä se ihan siltä näytti että se etsii ja lähti joka lähetyksellä hyvin, ei yrittänyt edes jäljestää siellä. No viimeinen lähetys ruudun keskivaiheilta ja vihdoin takarajan tuntumasta löytyi yksi esine. Aika loppui juuri kun sain esineen käteeni ja esineistä saatiin 10p. Jotenkin tuntui, että tuo ruutu oli haastava kaikille koirista ja tulosten perusteella moni koira ei löytänyt ruudusta yhtään esinettä.

Sitten vielä tottis. Nessa oli jo vähän väsähtänyt ja oli aika kuuma ja en saanut enää nostettua sitä ihan siihen tilaan missä tykkään sen työskentelevän.  Kentälle menoa odotellessa se meinasi perusasennosta muutamaan otteseen jo painua maahan. Seuraaminen meni ihan ok, vähän poikitti ja henkilöryhmä oli sijoittunut niin että ne oli ihan hieman viistossa vasemmalla kun tultiin L-sakarasta ja jotenkin luontevasti sitten suunnistin sinne ryhmään. Ryhmässä sitten jouduin antamaan uuden seuraa käskyn, koska Nessa jostain syystä vähän jäi. En tiedä sitten miksi, tuota ongelmaa ei ole ennen esiintynyt. Tuomari arvostelussa mainitsi, että ohjaaja ei esittänyt vasemmalle käännöstä ja minä mietin, että teinkö täyskäännösen oikean kautta vai mitä se tarkoittaa. Meidän parikaan ei ollut esittänyt vasemmalle käännöstä. Jossain kohtaa tajusin, että vasemmalle käännytään vaan silloin kun tullaan L-sakarasta ja joku valaisi, että moni koira oli mennyt ryhmään samalla tavoin kuin me ja se johtui ryhmän sijoittumisesta.

Jättöliikkeissä Nessa teki kolme maahanmenoa, luoksetuloissa istui suoraan eteen, mutta minä teen aina jotain sivullesiirtymisessä. Ärsyttävää, nytkin oikeen mielestäni keskityin, että mikään käsi yms ei heilahda, mutta niin vaan kuitenkin sitten oli ollut joku pakkoliike.

Tasamaanoudossa meni ihan reippaasti kapulalle ja palautti kapulan ravaten, murr, ja luovutti vielä tosi kaukana. Hyppynoudossa  kosketus takaisin hypyssä ja suu vähän eli edessä. A-estenoudossa palasi hyppyesteen kautta ja oikeesti se ei kyllä mielestäni ollut vahinko, nyt en heittänyt kapulaa kyllä niin vinoon. Sen kapulan se luovutti tosi vinossa. Eteenmenossa saisi mennä nopeammin maahan ja paikallamakuu sujuin mallikaasta, siinäkin olisi saanut kyllä mennä nopeammin maahan. Tottiksesta pisteitä saatiin kasaan 71p

Tottiskuvat: Annamari Aarnio

Syksyä

Blogi laahaa taas paljon jäljessä, jos kirjoittamisessa on ollut laiskuutta, niin ei treenirintamallakaan olla kovin aktiivisia oltu. Tai mikä kenellekin on aktiivista. Normaalisti sitä on kesällä menossa vähän koko ajan, jos ei ohjatuissa, niin omissa treeneissä, nyt on treenattu vain 1-3 kertaa viikossa

Agility alkoi taas kesätauon jälkeen elokuun alussa. Tehdään jo radalla kaikkia esteitä, mutta ne kepit ei ole kyllä vieläkään ihan täysin varmat. Jos on liikaa vauhtia, niin Nessalla voi mennä rytmi sekaisin. Harmi vaan, että me ei oikeen päästä treenaamaan niitä keppejä muuta kuin kerta viikkoon ohjatuissa treeneissä.

Suurin piirtein kerta viikkoon on päästy tekemään vieras jälki. Jäljet on kulkenut pääpiirteittäin hyvin, mutta kahdella viimeisellä jäljellä olen onnistunut tekemään janan niin, että janan poikki menee polku. Paikka on vielä semmoinen, että siellä liikkuu paljon ihmisiä. Polulta takaisin kutsu onkin sitten aiheuttanut vähän epävarmuutta alkujäljestykseen, joka paranee kyllä sitten kun on leimaantunut kunnolla jälkeen. Tällä viikolla tehdäänkin sitten ennen koetta vaan kivoja pallojanoja.

Itse olen polkenut 2 jälkeä ja tulin siihen tulokseen, että jos en merkkaa kunnolla mihin jälki menee, niin en enää niitä tee. Ei ole todellaan koirallekaan reilua, jos kuvittelen kulman ja reitin eri paikkaan missä se oikeesti menee ja jo vähän hermostun, kun Nessa olisi menossa eri reittiä=oikea reitti.

Haussa on otettu umppari mukaan ja ilmaisun kanssa ei ole ongelmaa senkään kanssa. Koska niitä ongelmia oli niin pitkään, niin jotenkin vaan sitä odottaa, koska niitä ongelmia sitten taas tulee.  Muutamat suunnitellut tyhjät on tehty ja se on sujunut hämmästyttävän hyvin. Hallintaa ei vielä ole piilolla tehty, mutta muuten haku rupee pikkuhiljaa näyttämään ihan hyvältä. Oman ongelmansa voi tietysti tuoda sitten ne palkattomat maalimiehet, mutta katsotaan ajan kanssa miten siinä sitten käy.

Tottista ollaan tehty tosi laiskasti, kun ei ole mitään yhteisesti sovittuja treenejä, niin ei oikeen tule itsekseen sitten taas kentälle lähdettyä. Ihan pikku tottiksia on vähän tehty työpäivän päätteeksi, Nessa on usein toimistokoirana töissä mukana :-).

Ohjattua koulutusta meillä sentään on pari kertaa ollut. Elokuussa käytiin Ulvilassa Helena Kiven opissa. Aina näissä koulutuksissa tulee ajattelemisen aihetta ja vähän ryhtiliikettä omaan tekemiseen. Muuten oli antoisa koulutus ja oli kiva nähdä erilaisia briardeja työntouhussa, koiria joita en ollut ennen nähnyt tekemässä tottista. Kiitos Maikki kun viitsit tapahtuman järjestää.

Viikonloppuna oli sitten taas ryhtiliike briardleirillä Uuraisilla. Paljon jäi taas käteen koulutuksista, enimmäkseen tai oikeastaan täysin se oma huomio kiinnittyy nyt omaan tekemiseen ja mielentilaan. Ja jälleen oli erittäin antoisa viikonloppu ja toi taas uutta puhtia tekemiseen.

Mitäs vielä, Nessa aloitti juoksun aika lailla 15.8, eli juoksuväli oli nyt 11kk. Nessalla on nyt joka juoksunväli pidentynyt kuukaudella, ehkä seuraavat juoksut onkin sitten vasta vuoden päästä :-). Myös Zira aloitti juoksun Nessan juoksun aikana. Aiemmin tytöt ei ole juossut yhtäaikaa, liekö nyt sitten sattumaa, vai jotuiko Ziran juoksut Nessan juoksusta. Ziralla on väli ollut n 7kk, en nyt muista koska se viimeksi juoksi, ehkä kevät talvella. No seuraavissa juoksuissa sen sitten näkee, että oliko tuo vaan sattumaa.

Tulevan viikonloppuna on nyt pk-rotumestaruus Raisiossa. Kiva nähdä että muitakin briardeja on uskaltautunut mukaan :)

Merkintöjä

Jotenkin ei ole ollut ollenkaan inspiraatiota päivittää blogia, mutta omaksi muistiksi on kaiketi kuitenkin laitettava asioita ylös. Treenirintamalla sentään ei ole ollut hiljaiseloa :-)

Jäljellä Nessalla edelleen ollut mielestäni kiva ilme ja niitä on tehty nyt erilaisissa maastoissakin. Piikkeihin tarvitsee lisää itsevarmuutta, väliin tekee mitään ongelmia, väliin joutuu tarkistamaan muutamaankin kertaan, että jatkuuko tosiaan jälki sinne. Mutta muuten kun tämä tatsi pysyisi, niin olisin tyytyväinen :-)

Esineruutuun saisi edelleen olla enemmän esinemotivaatiota, mutta kykenee noutamaan kaikki kolme ennen palkaa. Pitäsi vain viitsiä tehdä ruutuja vähän useemmin.

Haku, vuoden toiset hakutreenit helteessä meni myös huipusti. 3 valmista maalimiestä, 1 tyhjä ja kaikki sujui niikuin kuuluikin :) Vuoden kolmansissa treeneissä sama ilmiö, kolme valmista ja kolme ilmaisua :-)Vau, olisko Nessalla oikeesti loksastanut vihdoin se ilmaisukin paikoilleen. No katsotaan miten jatkuu, mutta tauko tehnyt selkeästi hyvää :-).

Mitään kokeita ei ole nyt tiedossa, odotellaan juoksu alta pois ja katsotaan sitten.

Maanantaina käytii taas pitämässä hauskaa agiepiksissä :-) Osallistuttiin sekä mölli- että kisaavienrataan, molempiin kahdesti.

Möllirata :

Nessa oli niin kierroksilla ettei alkuun oikeen keskinnyt edes hyppäämään kunnolla ja ensimmäisellä mölliratakieroksessa pudotti kakkosesteen riman. Muuten oli mukavan vauhdikas rata.

Poikkeuksellisesti kierros kaksi meni huonommin kun ensimmäinen ja Nessa pudotti 1 ja 2 esteen rimat. Kakkosesteen pudotus saattoi aivan hyvin johtua minun sijoittumisesta mutta syytän kyllä vähän koiraakin hutiloinnista. Ajallisesti kakkos kierros oli myös 6 ja 7 esteen välissä olevan pyörähdyksen vuoksi muutaman sadasosasekunnin hitaampi.


 Kisaavienrata:

Ensimmäisellä kierroksella ei pudonnut yksikään rima :-) Nessalla ei ihan oikeesti ole tapana roiskia rimoja. Mutta kokomusta erilaisen näköinen rengas ei ihan hahmottunut ja ensin juostiin esteestä ohi ja sitten Nessankin lamppu syttyi, että sehän olikin rengas :-D. Kepeillä ensin tuikkasi väärästä välistä, toinen lähetys ja pujottelu sujui jo ihan mukavalla vauhdilla :-). Tämäkin rata oli kivan vauhdikas.

Kakkoskierros meni tälläkin radalla huonommin kun ensimmäinen, renkaalla ei mitään ongelmaa, mutta kepeillä olikin sitten jo enemmän vauhtia kuin taitoa ja tehtiin ne kolmeen kertaan. Ensimmäisellä tuikkasi taas väärästä välistä, lähetys kakkosella varasti toisekseviimesestä välistä ja kolmannella yrittämällä pujoteltiin kunnolla. Lopussa lakkasin taas sitten vielä ohjaamisen ja nro16 esteen rima tippui ja nro 18 taisi jäädä hyppäämättä kokonaan. Mutta joka tapauksessa oli kivaa sekä koiralla, että ohjaajalla :-).

Muuton kotona on taas tehty pihatöitä :-D. On tehty parkkipaikan ja nurmikon väliin muuria, asennettu liuskekiveä, istutettu puita ja puskia ja vielä on suunnitelmissa rakentaa ainakin yksi kukkapenkki, laatoittaa etupihaa ja ostaa lisää kukkia ja puskia :-). "Kohtuullisen" paljon saa käytettyä rahaa pieneekin pihaan :-D

Tokomestis kuvin :-D

Kuvia katsellessa rupesi jo hieman naurattamaan koko koe. Kaikki kuvat: Harri Puranen/Tuula Tanska

Aseto :-D

Ihan vähän vaan piti yrittää vilasta jäikö se seisomaan :-D

Siellä se kuitenkin istui :-) Tässä kohtaa Nessa pongas sen variksen

Ja se seurasi ties missä, varis tähtäimessä

Sitten käännös vasemmalle

 Varis ei tallentunut kameralle, tässä vaiheessa se varis on tainnu jo lehataa meidän eteen.

Nessa kyttää

ja kyttää....kunnes lähtee

 Kyllähän se sinänsä näköjään ihan jollain tavalla mukana tuli ennekuin lähti, se taisi lähteä siinä kohtaa kun se varis lähti meidän edestä lentoon.

Okei okei, ei se vissiin ollut ihan sallittua lähteä kesken seuraamisen :-D

Mulla ehkä hiven meni pasmat lintujahdista sekaisin, enkä heti tajunnut mitä se liikkuri käski tekemään.

Se tais olla hidasta seuraamista :-D

Saatiin seurattua loppuun :-D

Luoksetulo

Täältä tullaaan :-D

Ihan vähän epäilin, että saakon sen pysähtyyn, mutta niin vaan pysähtyi, vähä viivellä tosin ;-)

Vauhdilla loppuun asti

 Sitten ruutuun :-)

Varis on tässä jo lentänyt ruudun taakse, ennen tätä on jo tovi pyöritty ruudun ympärillä. Mutta huomioikaa kuinka lähellä järvi oikeesti oli ja koira pysy kentällä:-D

tassu nauhalla

Hyppynouto

Nessa syksyy

kapulalle :-D

Metallinouto, jihuu noutaminen on kivaa :-D

Mutta hyi ällötys, se olikin metallikapula :D

Ota, ota tää kammotus nyt :-D

Vähän oli turhan paljon vauhtia tunnarissa

Mutta malttoi hienosti haistella

ja oma löytyi :-)

Muakin näytti jossain kohtaa ihan hymyilyttävän :D

Positiivista kokeessa oli, että meidän vakionollaliike, tunnari, onnistui kokeessa :-). Ruutuun useimmiten löydetään hyvin, mutta ne kaukot. Enää Nessa ei ole niin poissaolevan oloinen ja ota häiriötä selkänsä takaa, mutta uskoisin, että jos tyttö olisi ollut kokeessa oma itsensä, kaukotkin olisi vähemmin käskyin suoritettu. Vaikka koiran mielentila oli huono, niin se kuitenkin suoritti liikkeitä, eikä passivoitunut.

Jälkikokeen jälkeen ollaan tehty aika makeita jälkiä, Nessa on ainakin toistaiseksi löytänyt sisäsäisen jäljestäjänsä :-D